Pitkän sarjakuvakeräilyn myötä on syntynyt melko hyvä käsitys siitä, mitkä sarjakuvalehtien numerot ovat niin sanotusti niitä vaikeita numeroita, joita ei usein liiku markkinoilla.
Omakohtaisen 40-vuotisen keräilyn aikana on ollut mielenkiintoista huomata, että näiden tiettyjen numeroiden harvinaisuus omin silmin nähtynä ei olekaan pysynyt samana kuin mitä se oli 1970-80-luvuilla.
Aku Ankka –lehtien numeroista minun oli aikoinaan vaikea saada lehden ensimmäinen numero 1/1951 (näytenumero), 9 C /1956 (Davy Crockett), 1/1953, 2/1952 ja 9 B /1952 (Lumikki). Nykyään tuntuu siltä, että esimerkiksi Davy Crockett on muuttunut melko yleiseksi numeroksi, sillä sitä liikkuu sangen usein. Näytenumero on myös mielenkiintoinen, sillä itselläni ehti kulua keräilyn aloittamisesta yli kymmenen vuotta ennen kuin edes näin sen ensimmäisen kerran. Nyt tilanne on aivan toinen, sillä muutama vuosi sitten lehteä alkoi esiintyä jopa hämmästyttävän usein ja se on tälläkin hetkellä saatavana julkisessa myynnissä. Oman Aku Ankka -lehtikokoelmani viimeinen puute oli juuri näytenumero. Sittemmin olen omistanut sen vuosien aikana jo kaikkiaan kuusi eri kertaa.
Vanhan kunnon 1950-luvun Korkeajännityssarjan yksi vaikeimmista numeroista oli jo aikoinaan numero 22/1954 (Murhaaja olympialaisissa). Tämä lehden tapahtumapaikkana ovat Helsingin vuoden 1952 olympialaiset, joten lehti on hyvin kiinnostava jo pelkästään sen sarjakuvaruuduissa näkyvistä tunnistettavista paikoista ja rakennuksista. Lehti on edelleen harvinainen ja harvoin liikkuva.
Yksi erikoisimmista 1950-luvun sarjakuvalehdistä oli pienikokoinen Jolli, jota ilmestyi vain neljä kappaletta vuonna 1958. Sarjan viimeisen numeron 4 saaminen oli minulle hyvin vaikeaa ja sen hinta oli myös melko huomattava. Nykyään lehteä liikkuu paljon enemmän ja arvoltaan se ei ole enää kummoinenkaan.
Tuoreemmista sarjakuvalehdistä 1960-luvun Ihmesarjan numero 45 (Hämmästyttävä Hämähäkki) oli itselleni ylivoimaisen vaikea, sillä en koskaan onnistunut saamaan Ihmesarjaani täydelliseksi tämän yhden puutteen takia, vaikka yritin löytää sitä yli 15 vuotta. Myöhemmin, kun olin jo myynyt yhtä numeroa vaille täyden Ihmesarjani, onnistuin lopulta ostamaan numeron 45. Halusin edes kerran omistaa tuon legendaarisen Hämähäkkimies-lehden, vaikkei minulla sitten muita lehden numeroita silloin enää ollutkaan. Tämä lehti on tänäkin päivänä hyvin harvinainen. Tosin olen kuullut, että jollekin keräilijälle se ei ole ollut lainkaan vaikea löytää.
Omakohtaisen 40-vuotisen keräilyn aikana on ollut mielenkiintoista huomata, että näiden tiettyjen numeroiden harvinaisuus omin silmin nähtynä ei olekaan pysynyt samana kuin mitä se oli 1970-80-luvuilla.
Aku Ankka –lehtien numeroista minun oli aikoinaan vaikea saada lehden ensimmäinen numero 1/1951 (näytenumero), 9 C /1956 (Davy Crockett), 1/1953, 2/1952 ja 9 B /1952 (Lumikki). Nykyään tuntuu siltä, että esimerkiksi Davy Crockett on muuttunut melko yleiseksi numeroksi, sillä sitä liikkuu sangen usein. Näytenumero on myös mielenkiintoinen, sillä itselläni ehti kulua keräilyn aloittamisesta yli kymmenen vuotta ennen kuin edes näin sen ensimmäisen kerran. Nyt tilanne on aivan toinen, sillä muutama vuosi sitten lehteä alkoi esiintyä jopa hämmästyttävän usein ja se on tälläkin hetkellä saatavana julkisessa myynnissä. Oman Aku Ankka -lehtikokoelmani viimeinen puute oli juuri näytenumero. Sittemmin olen omistanut sen vuosien aikana jo kaikkiaan kuusi eri kertaa.
Vanhan kunnon 1950-luvun Korkeajännityssarjan yksi vaikeimmista numeroista oli jo aikoinaan numero 22/1954 (Murhaaja olympialaisissa). Tämä lehden tapahtumapaikkana ovat Helsingin vuoden 1952 olympialaiset, joten lehti on hyvin kiinnostava jo pelkästään sen sarjakuvaruuduissa näkyvistä tunnistettavista paikoista ja rakennuksista. Lehti on edelleen harvinainen ja harvoin liikkuva.
Yksi erikoisimmista 1950-luvun sarjakuvalehdistä oli pienikokoinen Jolli, jota ilmestyi vain neljä kappaletta vuonna 1958. Sarjan viimeisen numeron 4 saaminen oli minulle hyvin vaikeaa ja sen hinta oli myös melko huomattava. Nykyään lehteä liikkuu paljon enemmän ja arvoltaan se ei ole enää kummoinenkaan.
Tuoreemmista sarjakuvalehdistä 1960-luvun Ihmesarjan numero 45 (Hämmästyttävä Hämähäkki) oli itselleni ylivoimaisen vaikea, sillä en koskaan onnistunut saamaan Ihmesarjaani täydelliseksi tämän yhden puutteen takia, vaikka yritin löytää sitä yli 15 vuotta. Myöhemmin, kun olin jo myynyt yhtä numeroa vaille täyden Ihmesarjani, onnistuin lopulta ostamaan numeron 45. Halusin edes kerran omistaa tuon legendaarisen Hämähäkkimies-lehden, vaikkei minulla sitten muita lehden numeroita silloin enää ollutkaan. Tämä lehti on tänäkin päivänä hyvin harvinainen. Tosin olen kuullut, että jollekin keräilijälle se ei ole ollut lainkaan vaikea löytää.