Suomessa on ilmestynyt lukuisia julkaisuja, jotka voidaan tulkita joko sarjakuvakirjoiksi tai lasten kuvakirjoiksi. Yksi selkeä tunnusmerkki sarjakuvalle on, että tekstit on sijoitettu puhe- ja ajatuskupliin. 1900-luvun varhaisimmissa sarjakuvissa oli tyypillistä sijoittaa teksti kuvien ala- tai ylälaitaan ilman puhekuplia. Tällaisia julkaisuja voidaan pitää kuitenkin selkeästi sarjakuvajulkaisuina, kun niissä kuvat on jaettu ruutuihin, joiden mukaan tarina etenee. Tulkinnanvaraa toki on ja sarjakuvakeräilijä joutuu tekemään rajaamispäätöksiä pähkäillessään, onko jokin julkaisu sarjakuvaa vai ei ja pitäisikö se hankkia sen perusteella kokoelmaan, vai jättää suosiolla sen ulkopuolelle.
Taiteilija, kuvittaja ja sarjakuvapiirtäjä Akseli Halonen (1890-1952) loi vuonna 1927 sarjakuvan ”Olli, Halli ja Kisimirri”, jota julkaistiin Helsingin Sanomain Viikkoliitteessä. Tästä sarjakuvasta Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 1929 ensimmäisen sarjakuvakirjansa.
Suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisen ilmestymisen kunniaksi oli Kansalliskirjastossa juhlavuonna 2011 näyttely suomalaisista sarjakuvajulkaisuista. Näin tuossa näyttelyssä ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran vuonna 1929 ilmestyneen ”Olli, Halli ja Kisimirri”
-sarjakuvakirjan.
Muutamia vuosia sitten onnistuin hankkimaan kokoelmaani tämän saman sarjakuvakirjaharvinaisuuden. Näin luulin jonkin aikaa. Kirjan harvinaisuus kiehtoi minua kovasti, joten päädyin katsomaan netistä Kansalliskirjaston näyttelystä olevia valokuvia. Hämmästykseni oli suuri, sillä Kansalliskirjaston kokoelmassa olevan kirjan kansikuva onkin erilainen ja erivärinen kuin oman kirjani. Minulla olevan kirjan kannen väri on vihreä, kun kirjastossa olevassa kirjassa se on ruskea. Kaiken lisäksi oma kirjani on julkaistu jo vuonna 1928 eli se on vuotta vanhempi kuin Kansalliskirjaston kappale. Seuraavaksi tarkistin Suomen kansallisbibliografia Fennicasta ”Olli Halli ja Kisimirri” -kirjan tiedot, joista kävi, että molemmat kirjat ovat samankokoisia ja niissä on 30 sivua, mutta omaa kirjaani ei löydy tietokannasta.
Tästä huikeasta havainnostani innostuneena otin yhteyttä Kansalliskirjastoon ja sain varmistuksen, että hallussani oleva kirja on ennen tuntematon ja eri laitos, joka puuttuu Kansalliskirjastosta. Lähetin Kansalliskirjastolle kopiot oman kirjani kaikista sivuista, joten nyt kirjani tiedot löytyvät Fennicasta täsmennyksellä ”Jäljenne” ja ”Puuttuu: 1928”.
”Olli, Halli ja Kisimirri” -sarjakuvakirjani osoittautui onnekkaasti sarjakuvapainatekokoelmani harvinaisimmaksi kohteeksi.
Suomessa on ilmestynyt lukuisia julkaisuja, jotka voidaan tulkita joko sarjakuvakirjoiksi tai lasten kuvakirjoiksi. Yksi selkeä tunnusmerkki sarjakuvalle on, että tekstit on sijoitettu puhe- ja ajatuskupliin. 1900-luvun varhaisimmissa sarjakuvissa oli tyypillistä sijoittaa teksti kuvien ala- tai ylälaitaan ilman puhekuplia. Tällaisia julkaisuja voidaan pitää kuitenkin selkeästi sarjakuvajulkaisuina, kun niissä kuvat on jaettu ruutuihin, joiden mukaan tarina etenee. Tulkinnanvaraa toki on ja sarjakuvakeräilijä joutuu tekemään rajaamispäätöksiä pähkäillessään, onko jokin julkaisu sarjakuvaa vai ei ja pitäisikö se hankkia sen perusteella kokoelmaan, vai jättää suosiolla sen ulkopuolelle.
Taiteilija, kuvittaja ja sarjakuvapiirtäjä Akseli Halonen (1890-1952) loi vuonna 1927 sarjakuvan ”Olli, Halli ja Kisimirri”, jota julkaistiin Helsingin Sanomain Viikkoliitteessä. Tästä sarjakuvasta Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 1929 ensimmäisen sarjakuvakirjansa.
Suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisen ilmestymisen kunniaksi oli Kansalliskirjastossa juhlavuonna 2011 näyttely suomalaisista sarjakuvajulkaisuista. Näin tuossa näyttelyssä ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran vuonna 1929 ilmestyneen ”Olli, Halli ja Kisimirri”
-sarjakuvakirjan.
Muutamia vuosia sitten onnistuin hankkimaan kokoelmaani tämän saman sarjakuvakirjaharvinaisuuden. Näin luulin jonkin aikaa. Kirjan harvinaisuus kiehtoi minua kovasti, joten päädyin katsomaan netistä Kansalliskirjaston näyttelystä olevia valokuvia. Hämmästykseni oli suuri, sillä Kansalliskirjaston kokoelmassa olevan kirjan kansikuva onkin erilainen ja erivärinen kuin oman kirjani. Minulla olevan kirjan kannen väri on vihreä, kun kirjastossa olevassa kirjassa se on ruskea. Kaiken lisäksi oma kirjani on julkaistu jo vuonna 1928 eli se on vuotta vanhempi kuin Kansalliskirjaston kappale. Seuraavaksi tarkistin Suomen kansallisbibliografia Fennicasta ”Olli Halli ja Kisimirri” -kirjan tiedot, joista kävi, että molemmat kirjat ovat samankokoisia ja niissä on 30 sivua, mutta omaa kirjaani ei löydy tietokannasta.
Tästä huikeasta havainnostani innostuneena otin yhteyttä Kansalliskirjastoon ja sain varmistuksen, että hallussani oleva kirja on ennen tuntematon ja eri laitos, joka puuttuu Kansalliskirjastosta. Lähetin Kansalliskirjastolle kopiot oman kirjani kaikista sivuista, joten nyt kirjani tiedot löytyvät Fennicasta täsmennyksellä ”Jäljenne” ja ”Puuttuu: 1928”.
”Olli, Halli ja Kisimirri” -sarjakuvakirjani osoittautui onnekkaasti sarjakuvapainatekokoelmani harvinaisimmaksi kohteeksi.