Aku Ankan vuosikertojen nahkakantiset näköispainokset
Yksi erikoisimmista uudehkoista Aku Ankka -lehden keräilykohteista ovat vuosikerroista 1951–1964 julkaistut nahkakantiset näköispainokset. Kirjat ovat monille melko tuntemattomia ja se on hyvin ymmärrettävää, sillä kirjojen painokset olivat verraten pieniä.
Yleisimmät nahkanäköispainokset ovat kolme ensimmäistä kirjaa eli vuosikerrat 1951–52, 1953 ja 1954, sillä vain ne olivat yleisessä myynnissä ja siksi niitä liikkuu silloin tällöin. Ensimmäistä, kuvan keskellä olevaa sinikantista vuosien 1951–52 kirjaa tehtiin 100 numeroitua kappaletta, joissa on Carl Barksin nimikirjoitus. Lisäksi on olemassa pieni numeroitu publisher proof
–painos sekä suurempi numeroimaton painos. Vihreäkantista vuoden 1953 näköispainoskirjaa on valmistettu peräti 200 numeroitua kappaletta, joissa on Markku Kivekkään ja Riku Perälän nimikirjoitukset. Lisäksi kirjasta on olemassa numeroimaton painos. Kolmatta, vuoden 1954 valkokantista kirjaa on tehty 100 numeroitua kappaletta. Niiden lisäksi on olemassa 20 kappaleen publisher proof –painos, josta itselläni on numero 7 sekä numeroimaton painos. Nämä kolme kirjaa on mahdollista saada melko pienellä vaivalla, mutta rahaa niiden hankkimiseen kuluu jonkin verran, sillä kirjat maksavat yleensä muutamia satoja euroja kappale.
Vuosien 1955-1964 kirjojen hankkiminen onkin sitten jo huomattavasti vaikeampaa ja kalliimpaa, sillä niitä on erittäin harvoin tarjolla pienten painosten takia. Nahkakantisina näiden vuosien kutakin kirjaa on tiettävästi valmistettu vain viisi kappaletta numeroituna publisher proof –painoksena. Niiden lisäksi on jonkin verran numeroimattomia kappaleita, sillä esimerkiksi kuvan oikeassa reunassa olevat, punainen vuoden 1963 II-osa ja sininen vuoden 1959 sidos, ovat ilman numeroa ja muita merkintöjä.
Kun on joskus ollut tilanteessa, jossa on saanut jonkin keräämänsä kokonaisuuden täydelliseksi ja turhautuneena alkanut miettiä, mitä seuraavaksi keräisi, niin en usko ainakaan itse koskaan kokevani sitä tilannetta Aku Ankan vuosikertojen nahkanäköispainosten keräämisessä. En näet pysty kuvittelemaan, että elämäni (tai rahat) riittäisivät niiden kaikkien saamiseksi.
Yleisimmät nahkanäköispainokset ovat kolme ensimmäistä kirjaa eli vuosikerrat 1951–52, 1953 ja 1954, sillä vain ne olivat yleisessä myynnissä ja siksi niitä liikkuu silloin tällöin. Ensimmäistä, kuvan keskellä olevaa sinikantista vuosien 1951–52 kirjaa tehtiin 100 numeroitua kappaletta, joissa on Carl Barksin nimikirjoitus. Lisäksi on olemassa pieni numeroitu publisher proof
–painos sekä suurempi numeroimaton painos. Vihreäkantista vuoden 1953 näköispainoskirjaa on valmistettu peräti 200 numeroitua kappaletta, joissa on Markku Kivekkään ja Riku Perälän nimikirjoitukset. Lisäksi kirjasta on olemassa numeroimaton painos. Kolmatta, vuoden 1954 valkokantista kirjaa on tehty 100 numeroitua kappaletta. Niiden lisäksi on olemassa 20 kappaleen publisher proof –painos, josta itselläni on numero 7 sekä numeroimaton painos. Nämä kolme kirjaa on mahdollista saada melko pienellä vaivalla, mutta rahaa niiden hankkimiseen kuluu jonkin verran, sillä kirjat maksavat yleensä muutamia satoja euroja kappale.
Vuosien 1955-1964 kirjojen hankkiminen onkin sitten jo huomattavasti vaikeampaa ja kalliimpaa, sillä niitä on erittäin harvoin tarjolla pienten painosten takia. Nahkakantisina näiden vuosien kutakin kirjaa on tiettävästi valmistettu vain viisi kappaletta numeroituna publisher proof –painoksena. Niiden lisäksi on jonkin verran numeroimattomia kappaleita, sillä esimerkiksi kuvan oikeassa reunassa olevat, punainen vuoden 1963 II-osa ja sininen vuoden 1959 sidos, ovat ilman numeroa ja muita merkintöjä.
Kun on joskus ollut tilanteessa, jossa on saanut jonkin keräämänsä kokonaisuuden täydelliseksi ja turhautuneena alkanut miettiä, mitä seuraavaksi keräisi, niin en usko ainakaan itse koskaan kokevani sitä tilannetta Aku Ankan vuosikertojen nahkanäköispainosten keräämisessä. En näet pysty kuvittelemaan, että elämäni (tai rahat) riittäisivät niiden kaikkien saamiseksi.
Erikoinen Disney-kohde
Roope Ankka -säästölipas on useimmille tuttu. Kukapa ei muistaisi ainakin lapsuudestaan tätä hauskaa säästölipasta, joita sai aluksi Kansallis-Osake-Pankin konttoreista ja sittemmin Merita Pankista, jonka nimiseksi pankki sittemmin muuttui.
Lippaan tarina sai alkunsa vuonna 1962, kun KOP valitsi Roope Ankan säästölippaansa hahmoksi. Pääkonsuli Heikki Tavela omisti muovituotteita valmistaneen MK-tuote -nimisen muoviyrityksen, joka alkoi valmistaa lippaita saatuaan Disney-yhtiöltä siihen luvan. Asiakkaille jaetut lippaat ovat noin 15 senttiä korkeita. Lisäksi on valmistettu ilmeisesti pankkikonttoreiden somisteiksi isompia ja korkeampia Roope-lippaita.
Useimmat muistavat puna- ja sininuttuiset Roope-lippaat, jotka ovat yleisimpiä. Vihreänuttuiset Roopet ovat tuttuja myöhemmältä Merita Pankin ajalta. Hiukan harvinaisemmissa lippaissa sekä raha-arkku että Roope ovat kuparin/pronssinvärisiä.
Kaikkein harvinaisin on kokonaan kullanvärinen Roope-lipas, jossa myös Roopen silmälasit ja keppi ovat kullanväriset, kuten oheisessa kuvassa näkyy. Kullanvärisen lippaan onnistuin ostamaan onnekkaan sattuman ansiosta ja se on edelleen ainoa koskaan näkemäni kultainen Roope-säästölipas.
Lippaan tarina sai alkunsa vuonna 1962, kun KOP valitsi Roope Ankan säästölippaansa hahmoksi. Pääkonsuli Heikki Tavela omisti muovituotteita valmistaneen MK-tuote -nimisen muoviyrityksen, joka alkoi valmistaa lippaita saatuaan Disney-yhtiöltä siihen luvan. Asiakkaille jaetut lippaat ovat noin 15 senttiä korkeita. Lisäksi on valmistettu ilmeisesti pankkikonttoreiden somisteiksi isompia ja korkeampia Roope-lippaita.
Useimmat muistavat puna- ja sininuttuiset Roope-lippaat, jotka ovat yleisimpiä. Vihreänuttuiset Roopet ovat tuttuja myöhemmältä Merita Pankin ajalta. Hiukan harvinaisemmissa lippaissa sekä raha-arkku että Roope ovat kuparin/pronssinvärisiä.
Kaikkein harvinaisin on kokonaan kullanvärinen Roope-lipas, jossa myös Roopen silmälasit ja keppi ovat kullanväriset, kuten oheisessa kuvassa näkyy. Kullanvärisen lippaan onnistuin ostamaan onnekkaan sattuman ansiosta ja se on edelleen ainoa koskaan näkemäni kultainen Roope-säästölipas.