Joulun lähestyessä mieleen ei voi olla tulematta lukuisat Barksin mainiot jouluaiheiset pitkät ankkatarinat. Niissä on melkoisesti valinnanvaraa, sillä niin monta lapsuudessani ja nuoruudessani lukemaani joulutarinaa on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.
Ensimmäinen lukemani Barksin pitkä joulutarina on ”Kirje joulupukille”, jonka pelkkä ensimmäinen ruutu saa jo mykistymään ihastuksesta. Kuinka konkreettisesti Barks onkaan siinä kuvannut kaupungin vanhan infrastruktuurin hävittämistä alati tapahtuvan kaupungin kasvun ja uudistumisen tieltä. Tuosta sarjan ensimmäisestä ruudusta minulle tulee edelleenkin mieleeni, kun 2000-luvun alussa katselin nykyisen Helsingin Kampin kauppakeskuksen valtavaa rakennustyömaamonttua, jossa raskaat koneet muuttivat maisemaa. Tämä tarina on koskettanut minua erityisesti myös sen takia, että sen yhdessä ruudussahan tuskaisen Aku Ankan voisi ajatella istuvan Helsingissä lumisella kivimuurilla, jonka takana näkyy tuttu silta, kuten Markku Kivekäs aikoinaan totesi Sarjainfo-lehdessä.
Toinen lukemanani pitkä Barksin joulutarina on legendaarinen ”Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun”, joka on poikkeuksellisen realistinen kuvaus vähäosaisista ja heidän näkemisensä aiheuttama henkinen tuska ja auttamisen halu ankkaystävissämme. On suorastaan ihme, ettei tarinaa aikoinaan sensuroitu niin monien muiden Barkin sarjojen tavoin, sillä poikkeaahan se niin kovin paljon siitä, mitä on totuttu Ankkalinnan väen seikkailuissa näkemään.
Kolmantena joulutarinana luin Aku Ankan vuoden 1953 Jouluparaatissa julkaistun ”Koettakaa arvata” -tarinan, joka kuuluu Barksin parhaimman luomiskauden nautittavimpiin joulutarinoihin. Tarinan juoni on todella kutkuttavan hauska, kuten myös sen loppuratkaisu. Tämän tarinan sisältäneen lehden sain joululahjaksi 1970-luvulla, joten tuo elämyksellinen lukukokemus on samalla yksi lapsuuteni upeista joulumuistoista.
Neljäntenä pitkänä joulutarinana luin ”Joulu Karhuvuorella” -sarjan, joka on merkittävä siksi, että sitä varten Barks loi kertakäyttöiseksi tarkoittamansa Roope Ankka -hahmon. Tarinan kahdella ensimmäisellä sivulla Barks kuvailee upeasti Roopen alkuperäisen luonteen ja hänen varauksellisen ja ennakkoluuloisen suhteensa ympäröivään maailmaan ja muihin henkilöihin. Yhden ruudun ajatuskuplassa kiteytyy todella kuvaavasti tuon vanhan erakoituneen hahmon ajatusmaailma: ”Kaikki vihaavat minua ja minä vihaan kaikkia”. Tämä, jopa synkkä Roope, on erittäin paljon vaikuttavampi ja todella kaukana siitä hahmosta, joka nykyään koheltaa italialaisissa ankkatarinoissa. Tarinassa esiintyy myös hurja karhu ja suloinen karhunpentu, joiden avulla Barks on saanut aikaan huikeaa huumoria.
Joulun tunnelmaan on taas mukava virittäytyä Barksin piirtämän punanuttuisen joulupukin kera. Barks visualisoi tuon satuhahmon jo 1940-luvulla niin täydellisesti, että sen lisäksi ainoastaan Coca Cola
-joulupukin ulkonäkö saa minussa aikaan hiukan vastaavaa ihailua.